Päivä 9 | Santa Cruz - Sucre | Bolivia

12.12.2010

Aero Surin violetti, valko vihrein siivin Santa Cruzista Sucreen... ja yes. Uusi upea oksennuspussi tuli kokoelmiini... ;)

Sunnuntai aukeaa kuinka ollakaan lämpimänä. Hetken harkitsen, josko tänään myös aamulenkille mutta takajalat liian juntturassa eilisestä. Avaan päivän parilla Angry Bird -kentällisellä… yes, olen koukussa. Ville minkä teit… ;)

Puolilta päivin olemme kentällä ja lento Sucreen lähtee jota kuinkin ajallaan. Matka ei ole lentäen pitkä… 35min. Tietä pitkin on myös mahdollista tavoittaa Sucre, mutta silloin matka-aika on helposti 35 tuntia pitkin huonokuntoisia vuoristoteitä.

Ratti vasemmalla, mittaristo oikealla... Taxityyliä a la Bolivia... ja tämä ei ollut mitenkään ainut Sucressa tätä mallia.

Kirsi ja Seppo ovat juuri kesyttäneet leijonan Sucren keskusaukiolla.

Sucressa kiertokäynnille. Kaupunki on Bolivian, ellei koko Etelä-Amerikan kaunein laajalla ehjällä valkoisella keskustallaan. Suunistamme keskusaukion ja hautausmaan kautta Parque Bolivariin. Sucren hautausmaa oma lukunsa ja upein mitä olen nähnyt sarjassa katolliset hautausmaat… niitäkin on jokunen tullut bongattua… ;)

Bolivar -puistossa pitäisi olla uusi hieno vesivaloshow mutta vesisade tulee puolen tunnin odottelun jälkeen ensin ja suunnistamme paikalliseen 'Las Vegas' -showhun, joka parin tunnin vauhdikas show, joka ei yhtään häpeäisi Las Vegasin parravaloja. Periaatteessa esitys kansantansseja mutta sovitus lienee lasvegasista tai ainakin sieltä päin.

Korkeus tuntuu jonkun verran ja itse kukin ottaa loivia askeleita… Sucren virallinen korkeus merenpinnasta on 3790. Mutta jäämme kaikki henkiin.

Sucren kullttuurikohteita bongaamassa... ;)

Kappale Sucren 'kansantanssi' -esitys, joka käytännössä kansainväliset mittapuut täyttävä show.

Päivä 8 | Santa Cruz | Bolivia

11.10.2010

Terhi tutkimassa santacruzilaisen modernin taiteen kokoa ja laatua.

Turistina Santa Cruzissa, joka myös varakkain osa Bolivia ja jolla myös itsenäistymisajatuksia köyhän lännen suhteen. Viime vuodet ovat kuitenkin olleet rauhallisia. Plaza 24 Diecebre on kaukpungin ydin. Sen ympärillä museot, katedraali (mahtipontinen tietty), turistikaupat ja airispubit. Santa Cruzin keskusta voisi yhtä hyvin olla jonkun espanjalaisen kaupungin keskusta.

"vippaa mulle viitonen"

Teemme mitä kelpo turistin on tehtävä ja iltapäivällä Parque Zoologicoon, joa raamatun mukaan Etelä-Amerikan parhaita eläinpuistoja. Puisto kuitenkin vain jotakin surkuhupaisan ja säälittävän väliltä varsinkin kun pohjilla Iguacun ja Itaupun hulppeat esitykset… mutta Santa Cruzin versio antaa perspektiiviä.

Santa Cruzin Parque Zoologicon kotka

Illalla kultturipäivämme huipentuu teatteriin… eikä mihin tahansa teatteriin vaan Ihmemaa Oz esitykseen, joka ei jätä ketään kylmäksi… ;) … espanjaksi tietty tuo esitys, mutta suomalainen ymmärtää teatterista luonnostaan aika hyvin vaikka kieltä ei ymmätäisikään… :)

Ketkä kaksi eivät kuulu Ihmemaa Oz -näytelmän näyttelijöihin?

Hymy on herkässä kun pääsee poseeraamaan ihna oikean Oz -prinsessan kanssa... ;)

Kirsin ja Terhin rinkat? Niiden tavoittelu on päättynyt… Kirsi laittoi British Airwaysille viestiä, että josko nuo mahdollisesti kotiin saisi.

Päivä 7 | Asuncion - Santa Cruz | Paraquai - Bolivia

10.12.2010

Aamiainen, aamu-uinti ja City-tourille, joka alkaa kosteissa merkeissä. Taivas pukkaa vettä alas enemmän kuin laki määrää, mutta ei tuosta haittaa. Hiacessamme on vettä pitävä katto… ja taivaan tulva päättyy ensimmäisessä kohteessa, mistä jatkame jalkapatikassa.

Ryhmämme uimaseurasta Elina, Seppo ja Mikko aamu-uinnilla.

Paraquain vanha eduskuntatalo ja nykyinen presidentin virkahuoneisto.

Asuncionilla ei sinänsä ihmeitä tarjottavanaan, mutta oppaamme Markus on erinomainen lajissaan ja saamme erinomaisen katsauksen itse Asuncioniin kuin myös olevan päivän politiikkaan ja maan oloihin eilen ja nyt. Asuncionin kansallismuseo on liikuttava, mutta antoi paljon Markuksemme kanssa. Vanha parlamentti on hieno ja Taiwanilaisten lahjoittaman uusi on kiiltävine lasiseinineen hajuton ja mauton. Kulttuurikeskuksessa tulee aimo annos kaikkea muusikoista poliitikkoihin.

Siinä se on. Paraquain laivasto täydessä laajuudessaa. Bolivian laivasto on koossa ja määrässä jotakuinkin identtinen. Erikoiseksi laivastot tekee myös se, että Paraquain laivasto on jokilaivasto ja Bolivian on järvilaivasto.

Markus ei ole todennäköisesti muutamaan hetkeen opastanut ketään puhetulvan perusteella. Mutta tuo vain positiivistä, kun puhe harvinaisen selkeää. Kello tulee nopeasti iltapäivä kolme ja aika mennä pakkaamaan lentokenttää varten. Kentällä hetikohta neljän jälkeen. Lipuissamme lukee, että lento Bolivian Santa Cruziin lähtee 1800… kentällä selviää, että aikataulut eilen muuttuneet ja lento lähtee 2200. Eli pääsemme toteuttamaan uutta harrastustamme, lentokenttää neljäksi ekstaratunniksi… ;)

Terhi harjoittelemassa parlamentin puhemiehen virkaa... ;)

Asuncionin lentokenttä liikuttava sekin. Hienossa uudessa terminaalissa neljä lähtöporttia, kuusi matkamuistomyymälää, yksi taxfree ja yksi baari, joka laitetaan kiinni kello seitsemän. Seitsemän ja yhdeksän välillä olemme käytännöllisesti katsoen terminaalin ainoat matkustajat. Kone Boliviaan kuitenkin tulee ja Boliviaan tulemme paikallista aikaa kello 1100. Nuorennuimme jälleen tunnin. Taksit cityyn ja unimaahan.

Lentokenttä niin sanotusti hallussa... se on käytännössä siinä kaikki mitä on. Koneita terminaaliin mahtuu maksimissaan neljä.

Päivä 6 | Iguacu - Asuncion | Brasilia - Paraguai

9.12.2010

Sademetsä laulaa hotellin ikkunasta sisään aamu seitsemältä. Reilua tuntia myöhemmin olemme reippailemassa kohti Iguacun lintupuistoa, joka osoittauu parhaaksi lintupuistoksi, jossa olen koskaan käynyt… ja koko ryhmä taitaa tuntea samoin.

Parque das Aves... lintupuistoykköstä koko planeettamme mittakaavassa.

Erikoiseksi puiston tekevät isot häkit jossa kävellään kirjaimellisesti lintujen seassa. Symppikset monilukuiset keltanokkaiset tukaanit tekevät vaikutuksen… ja monet muut, joiden merkkiä emme tiedä.

Tällä kaverilla lintupuiston rockandrollein kampaus... ;)

Hulppean väriset Tukaanit olivat kirjaimelisesti käsin kosketeltavissa.

Takaisin hotelilla olemme 1020… taksit linja-autoasemalle tulevat 1030. Pikkubussi hakee linja-autoasemalta Parguain puolelta lähtevään isobussiin kello 1100. Ensimmäiseen kymmeneen kilometriin, jossa rajanylitys menee tunti ja rapiat. Varsinaiseen matkaan Cuidad del Estestä Asunsioniin menee viisi tuntia. 

Paraguain pääkaupunki Asuncion näyttää… Asuncionilta… inhimilliseltä sekametelisopalta, jossa jotakin paljon samaa kuin Hondurasin Tegusigalpassa. Molemmat taitavat olla Suomessa yhtä tunnettujakin.

Emme olleet tänään mitenkään ainoat teitä pitkin Paraguaihin menijät.

Kirsin ja Terhin rinkat eivät sitten koskaan tulleet Iguacun hotelliimme... eikä niitä kyllä näkynyt Asuncioninkaan hotellilla. Terhi on jo sitä mieltä, että ei omia vanhoja vaatteitaan haluakaan nähdä. Kirsi sen sijaan vielä vähän elättelee toivoa, että jos näkisi. Asuncionissa tytöt ennätivät viimein jotakin tuoretta kampetta ostamaan... ;)

Kirsi kuvaa Tukaania ja tukaani katsoo Kirsiä ... :)

Päivä 5 | Foz de Iguacu | Brasilia

8.12.2010

Kuuma trooppinen kosteus imeytyy luihin ja ytimiin heti hotellin oven auetessa. Suomalaisesta joulukuun mittapuusta voisi sanoa, että erinomainen ellei taivaallinen keli. Ja koko ryhmä löytyy aamiaispöydästä kuten tekstiviesteillä on ohjeistettu kello 0800. 

Putouksilla. Vasemmalta; Ville, Elina, Kirsi, Terhi, Seppo, Sirkka-Liisa, Heli, Mikko ja Harri

Aamiaisen jälkeen selviää, että olemme kirjaimellisesti Iguacun putousten porteilla. Hotellilta on kilometrin aamukävely putousalueen portille. Iguacun putoukset yllättävät jokaisen vaikka niistä on paljon ylistystä kuullut. Silti niiden voima, koko ja laajuus saa maalaispojan haukkomaan henkeä ja niistä nousevaa vesisumua. Kilometrin mittainen polku vie lopulta kirjaimellisesti putousten alle ja päälle rakennetulle sillelle, jossa ei toivoa pysyä kuivana. Villellä ja Sepolla on sateenvarjot, joista nopeasti enää ranka jäljellä.

Nuoriparimme Heli ja Harri poseeraamassa Iguacun vesihöyryssä.

Aamun alkuperäinen suunnitelma oli mennä huikopalatauon jälkeen Argentiinan puolelle. Päätämme lähteä uuden plänin mukaan Itaupun voimalaitokselle, joka Planeettamme toiseksi suurin lajissaa... ja päädymme ekoluonnonpuistoon, jossa kaikkea perhosesta Jaguaariin.

Suhtauduimme vähän korkein mielin sadeviittakauppiaisiin putousten portilla, mutta oli viitoista iloa kellä oli... Kirsi olisi tosin tarvinut myös lasinpyyhkijät... ;)

Jaguaarin kuvat muistikorteilla Foz de Iguacun linja-autoasemalla, josta liput huomiseksi Paraguain pääkaupunkiin Asuncioniin. Palvelu loistavaa… kun Brasilian puolelta lähtevien iltapäivävuorojen aikataulut eivät miellytä meille järjestetään bussi puoleen päivään.

Tässä vaiheessa Vilellä vielä vähän jäljellä sateenvarjostaan.

Hotellilla iltauinti ja ähkyyn syönti varsin kelpo buffeesta ja unimaahan. Edellinen yö oli aika mini, joten unenpäätä ei tarvi hakea. Seppo jo kuorsaa kun tulen huoneeseen vaikka tuo lähti pöydästä vain viisi minuuttia ennen minua. Nuoret miehet tarvitsevat enemmän unta? 

Tätä lähemmäksi Jaguaaria ei tällä matkalla varmaan pääse? Eikä suoranainen tarviskaan.

Päivä 4 | Madrid - Fof de Iguacu | Espanja - Brasilia

7.12.2010 

Vaihteeksi tasainen päivä ilman yhtään ylläriä… ei sekään niin pahalta tunnu… :) … Brasilina Foz de Iguacuu laskeudumme Sepon 0200 yöllä. Suomen aikaa kello 0600 aamulla. Siinä kohtaa olemme tehneet matkaa 91h 15min… normi olisi ollut 22h 50min. 

Espanjassa ne tulivat tiensä päähän. Sepon vaelluskengät... tai vasemmasta lähti pohja itseasiassa jo Kööpenhaminassa. Oikeasta Madridissa... ja uudet rakkaat löytyivät Madridin kentokentältä... ;)

Mutta päivä meni kuten lentopäivät normaalisti menevät. Lennot lähtevät noin ajallaan ja tuylevat kohteeseen noin ajallaan. Etukäteen Sao Paulo sai pikkujännityksen, että on a) lentoa ja b) tilaa… ja ehditäänkö jos ja jos. Kaikki ehdot täyttyivät… ;)

Kirsillä ja Terhillä meni, lento Lontoon kautta oo ja koo, paitsi että heidän matkatavaransa eivät koskaan tuleet Buenos Airesiin. Tulevatko huomenna jää nähtäväksi?

Sao Paulosta löytyi vielä iltamyöhään lento sinne missä muu ryhmä... Foz de Iguacuun... ja tältä mantereella koneet lentävät aikataulujen mukaan... ;)

Päivä 3 | Madrid

6.12.2010

Sepon ja minun päivän lennot olivat bussilentoa terminaalien; T1, T2, T3 ja T4 välillä... ja pääsihän siinäkin matkustamisen fiilikseen... :]

Lähden Sepon kanssa harrastamaan lentokenttää kello 0900… ja myös paremmin varustautuneena kuin eilen. Villen innostamana latasin illalla Angry Bird -pelin IPhoneeni… Villen mukaan oleellinen osa lentokenttäharrastusta pelata pelejä puhelimelle. Ehkä Ville on oikeassa… ainakin Angry Bird peli on pahuksen koukuttava… ;)

Mutta kentällä. 

Rasti1) T1, Spanairin lipputoimisto. 

Kaikki ok, sanoo virkailija näytettyämme mitä eilen saimme. Eli lennot Frankfurtin ja Sao Paulon kautta Montevideoon.

Rasti2) T1, Spanairin check-inn tiski.

Mikään ei ole kunnossa. Soittavat Finnairille ja pyytävät palaamaan puolen tunnin kuluttua. Tunnin kuluttua on selvää, että meillä ei ole mitään lentoja. Finnair ei antanut lupaa vahvistaa lippuja!

Rasti3) T4, Iberian liputiski. 

Finnair oli kehoittanut komentamaan meidät Iberian tiskille. Bussiin ja terminaali neloseen. Kaksi tuntia jonossa ja tulos on, että meidät lähetetään terminaaliin 3 TAM Airlanesin tiskille. Iberian ihmisen mukaan ainoastaan Finnair tai TAM pystyy tekemään jotakin lennoillemme.

Lounastauko espanjalaiseen tapaan. Lentokenttä harrastuksen yksi hyvä puoli on usein varsin kelpo ravintolat.

Rasti4) T3, TAM airlanesin lipputiski.

TAM -airlanesin ystävälinen virkailija olisi laittanut meidät hyvää hyvyyttään illan lennolle Sao Pauloon, jos koneessa olisi ollut tilaa, mutta kun ei ole. Pariisista lähtevässä koneessa olisi tilaa, mutta virkailijalla ei valtuuksia lähettää meitä Pariisiin, koska olemme Oneworldin lipulla ja TAM Star Allianssia. Virkailija soittaa kuitenkin pari tulikiven katkuista puhelua. Ensin Finnairin Madridin ihmiselle ja toisen Iberian lippupäällikölle. Tulos. Finnair jälleen sitä mieltä, että heillä on vastuu. TAMille jonotsta puoli tuntia.

Rasti5) T4, Iberian lipputiski.

Nyt kaikki on toisin. Kaksi virkailijaa alkaa kaivaa meille kuumeisesti lentoja 1,5h jonotuksen jälkeen. Tunti menee vielä säätöä mutta saamme lennot Iberialla huomiseksi Sao Pauloon ja edelleen Montevideoon. Käymme samantien tsekkaamassa itsemme huomiseksi sisään. Tosin vain Sao Pauloon saakka. Montevideo jää seuraavaan kertaan. Iltaaurinko on tullut esiin pilvien takaa matkalla hotelliin. Tuli täysi työpäivä lentokenttäilyä... ;]

Kirsi kuittaa Sepolle ja minulle kun kerroin kaiken olevan avointa.

Lontoossa on myös omat hetkensä, josta saan epäilemättä tarkeman raportin myöhemmin. Mutta Kirsin ja Terhin oli määrä lentää Frankfurtin kautta kuten Sepon ja minun. Heidän Frankfurtin lentonsa pahasti myöhässä… mikä itseasiassa loppupelissä hyvä asia. He saavat British Airwaysin suorat lennot Buenos Airesiin, jossa he 7.12 klo. 1000. Ryhmämme Buenos Aires - Iguacu lento 7.12 klo. 1505… ja näyttää siltä, että minua ja Seppoa lukuunottamatta siinä ovat kaikki… :)