17.12.2010
Lähdössä Salar de Uyuni Taika hotellista, joka oli kokonaan suolasta rakenettu. Taustalla Vulcano Tunupa, joka nousee 5431 metriin suolajärven rannalla.
Huussinkin voi tehdä suolasta. Tämä suolatiilihuussi muinais-inkojen hautaluolan alla.
Suuria aavikoita, suuria flamingoparvia, suuria vuoria, suuria korkeuksia luomiskertomuksen maisemissa minkälaisia ne maisemat sitten ovatkaan… ja mediumeita korkeustauteja. Kirsi haukkoo happea ehkä kiivaimmin ja Harri hyvänä kakkosena. Illalla oma ruoto haukkoo myös vajavaisesti majoituttuamme 4400 metrin korkeuteen… eikä kenelläkään muullakaan tunnu olevan tarvetta iltalenkille.
Päivän majatalomme on upeassa paikassa… sijainniltaan top3'ssä paikoista missä olen koskaan yöpynyt. Joka suuntaan avautuu kumpuileva hiekkaerämaa kilometrien pituudelta ja joka suunnan takana pilkottaa Andien jylhiä huippuja.
Päivän mielenkiintoisimmat paikat olivat Andien kainaloissa olevat flamingojärvet. Niitä oli jonossa neljä kappaletta. Muinais-Inkojen hautaluola teki myös pikkuvaikutuksen. Yksi suola-aavikkokin oli tänään bongauslistalla. Salar de Chiguna, joka oli myös lounaspöytämme höyryä hönkivä Vulcano Ollague taustanaan.
Illalla korkeus tuntuu myös luissa ja ytimissä… lämpömittari on ulkona lähellä nollaa ja menee oppaiden mukaan yöllä sen alapuolelle.
Arvaa mikä puulaji? Esine on roskis mutta mistä tehty?
Tämä sitten? Vasemmassa reunassa Sirkkiksen itsestään leijuvat aurinkolasit, mutta kivet muinaista korallia 4000 metrin korkeudessa!
Päivän ensimmäinen ja päivän upein flamingojärvi. Alakuvassa taustalla vikunioita, jotka elävät andeilla villeinä ja joista saadaan maailman kalleinta lankaa.
Harri ja Heli lunchilla Salar de Chiguanalla Landcruserin takatuhdolla.
Se roskis? No se oli pylväskaktusta tietenkin... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti