14.12.2010
Sirkka-Liisa, Seppo, Harri, Heli ja Mikko kaivosmiehen huikopalalla... eli kokalehtiä popsimassa.
Päivä aukeaa aurinkoisena paitsi huoneessa 203 jossa on yö haukottu happea kuin ahvenet kuivalla maalla. Korkeustauti iski sitten Kirsiin ja Terhiin, mutta lähtee oikenemaan apteekin auettua yhdeksältä. Apteekin täti antaa korkeustautiin Sorojchi Pills -merkkisiä valkopunaisia nappeja, joilla tytöt alkavat oikenemaan.
Potosin kaivoksille Kirsi ja Terhi eivät kuitenkaan ehdi oieta… mutta seuraavalla kerralla sitten. Me muut hyppäämme pikkubussiin heti yhdeksän jälkeen kun oppaamme Susan tulee hakemaan meidät kaivosretkelle.
Kypärä päähän, kurapuku päälle, saappaat jalkaan, lamppu otsaan ja menoksi hopean lähteille. Tänään tosin sinkki se, joka tuo enimmät rahat Potosiin. Espanjalaiset korjasivat aikanaa suurimman hopeasaaliin. Ja hopea tuotanon ollessa huipussaan espanjalaiset päällystivät Potosin keskustan kadutkin hopealla!
Vihreät ovat harjoittelijoita, keltaiset perusmainareita ja punaiset päällystöä... vai oliko se toisin päin? ... Vasemmalta; Peter, Sirkkis, Elina, Harri, Heli, Mikko, Seppo ja Ville.
Elina poseeraamassa kaivosten jumalan kanssa. Kaikki vihreä on jumalalle uhrattuja kokalehtiä.
Heli, Harri ja Seppo kuvaamassa mineraalinäytettä Susanin kädessä.
Kun Susan alkaa viemään ryhmäämme päätunnelista syvemmälle ahtaita portaita, joita ei käytännössä ole, Sirkka-Liisa päättää perääntyä ulos. Teen mielelläni Sirkka-Liisalle seuraa. Olen aina kokenut jonkun asteista ahtaanpaikan kammoa, eikä tuo ole keski-iän kynnykselläkään parantunut.
LoppuIltapäivä omaa aikaa Potosissa, josta monen aika menee artesaanikaupassa jos toisessa… kirkkojakin tosin bongataan… ja pari museota… ;)
Ei se Sirkka-Liisa Bolivian kansantalouden ainoa tukijalka... Mikko, Heli ja Harri hattuja shoppaamassa.
Moikka matkalaiset!
VastaaPoistaNyt on luettu blogi päivästä päivään. Näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa upealta reissulta:) Kalpea ja valkoinen Terhikin riehaantuu ajoittain kuvissa reippaaseen menoon, eikä ole moksiskaan, vaikka reppukin jäi omille teilleen;) Täältä tuleepi "uusia" vaatteita, joita on lupa jättää ja tiputella maailmankartoille. Uteliaina jäämme odottelemaan loppumatkan tarinoita ja toivotamme Peterille kumppaneineen turvallista ja mielenkiintoista reissua loppuun asti:))t. Inge ja Tini lumen ja todellisen talven keskeltä