Päivä 12 | Potosi - Uyuni | Bolivia

15.12.2010

Linja-autossa on tunnelmaa. Eli tunnelmoimme tänään Potosista Uyuniin. Rento aamu ja Diana Toursin kyytiin asumattomille taipaleille. Kuussa en ole henkilökohtaisesti käynnyt, mutta maisemat voisivat hyvin olla kuusta. Kuumia, karuja vuoria. Kaktus siellä toinen täällä. Laama siellä toinen täällä… ja pieni 25 paikkainen avaruusaluksemme on täynnä lähdöstä maaliin.

Ensimmäinen taksillinen; Kirsi, Mikko, Seppo ja Elina perillä Diana Toursin toimiston edessä odottamassa pikavuoroa Uyuniin.

Kirsi ja Terhi ovat noin ok vuoristotaudin suhteen. Harrilla on pientä yläilmojen tutinaa mutta ei mitään vakavaa… ja tänään kuitenkin 500m alemmaksi… ;)

Uyuniin laskeudumme viiden korvilla. Kaupunki on 'one of the kind' koko planeetan mittapuussa. Pohjois-Amerikassa Dawson Cityssä on jotakin paljon samaa… samoin Guatemalan Livingstonessa.

Uyunissa heti majoituttuamme Tambo Aymaraan (joka erinomaisen oiva paikka lämmityksellä) ja kohti Rutaverdebolivian toimistoa, josta pitäisi löytyä meille kaksi jeeppiä huomiseksi ja löytyykin. Eli kaikki ok.

Uyunilaista katumuotia. Pillerihattu naisilla edelleen kova sana... ja miehillä lippalakki.

Päivä päättyy Uyunin Extream baariin, jonka slogan on 'not fo chikens'… ja kieltämättä ujon tytön korvia saattaa alkaa kuumoittamaan kun etee tulee grogimuki, joka on jotakin samaa kuin hieromasauva kahvalla. Sexy Llama, on pornoin coctail mitä itse olen koskaan juonut… ;)

Elinan paukun nimi on 'Chiken'. Käytännössä vodkaa maidolla tuttipullosta. Kanapäähine kuuluu kauppaan.

Sirkkis ja Kirsi rokkaamassa suolabaarissa. Lattia on suolaa, pöydät ovat suolaa ja stage on suolaa.

Uyunin Extream baarin lasivalikoimaan. Sain oman Sexy Llama -nimisen coctailin vasemmanpuoleisessa 'lasissa', josta voi juoda ainoastaan yhdestä paikkaa sotkematta itseään kovin pahoin.

Päivä 11 | Potosi | Bolivia

14.12.2010

Sirkka-Liisa, Seppo, Harri, Heli ja Mikko kaivosmiehen huikopalalla... eli kokalehtiä popsimassa.

Päivä aukeaa aurinkoisena paitsi huoneessa 203 jossa on yö haukottu happea kuin ahvenet kuivalla maalla. Korkeustauti iski sitten Kirsiin ja Terhiin, mutta lähtee oikenemaan apteekin auettua yhdeksältä. Apteekin täti antaa korkeustautiin Sorojchi Pills -merkkisiä valkopunaisia nappeja, joilla tytöt alkavat oikenemaan. 

Potosin kaivoksille Kirsi ja Terhi eivät kuitenkaan ehdi oieta… mutta seuraavalla kerralla sitten. Me muut hyppäämme pikkubussiin heti yhdeksän jälkeen kun oppaamme Susan tulee hakemaan meidät kaivosretkelle.

Kypärä päähän, kurapuku päälle, saappaat jalkaan, lamppu otsaan ja menoksi hopean lähteille. Tänään tosin sinkki se, joka tuo enimmät rahat Potosiin. Espanjalaiset korjasivat aikanaa suurimman hopeasaaliin. Ja hopea tuotanon ollessa huipussaan espanjalaiset päällystivät Potosin keskustan kadutkin hopealla!

Vihreät ovat harjoittelijoita, keltaiset perusmainareita ja punaiset päällystöä... vai oliko se toisin päin? ... Vasemmalta; Peter, Sirkkis, Elina, Harri, Heli, Mikko, Seppo ja Ville.

Elina poseeraamassa kaivosten jumalan kanssa. Kaikki vihreä on jumalalle uhrattuja kokalehtiä.

Heli, Harri ja Seppo kuvaamassa mineraalinäytettä Susanin kädessä.

Kun Susan alkaa viemään ryhmäämme päätunnelista syvemmälle ahtaita portaita, joita ei käytännössä ole, Sirkka-Liisa päättää perääntyä ulos. Teen mielelläni Sirkka-Liisalle seuraa. Olen aina kokenut jonkun asteista ahtaanpaikan kammoa, eikä tuo ole keski-iän kynnykselläkään parantunut.

LoppuIltapäivä omaa aikaa Potosissa, josta monen aika menee artesaanikaupassa jos toisessa… kirkkojakin tosin bongataan… ja pari museota… ;)

Ei se Sirkka-Liisa Bolivian kansantalouden ainoa tukijalka... Mikko, Heli ja Harri hattuja shoppaamassa.

Päivä 10 | Sucre - Potosi | Bolivia

13.12.2010

Tänään pääsemme nauttimaan kylmyydestä… +16, pilvistä ja reipas tuuli. Mutta no problem, täydessä hytinässä DinoBussilla Dinopuistoon. Eläviä dinosauruksia Boliviassa ei ole sen enempää kuin muuallakaan, mutta sen sijaan Sucren Dinoparkista löytyy dinosaurusten tassunjälkiä useita vanoja… ja yes, aitoja. Dinoravintolassa kenenkään ei tehnyt mieli jäätelöä. 

Sirkka-Liisa... Bolivian kansantalouden selkäranka... ;)

DinoTruckissa... tässä kohtaa jo jokaisella päällä kaikki mahdollinen mitä repuista löytyi.

Dinoretki viileä mutta antoisa… ja aika vähällä palelulla olisimme selvinneet jos olisimme pukeutuneet, mutta koko porukka hellekamppeissa koska kaikkina edellisinäkin päivinä on ollut helle. Dinopuistossa myös luonnollista kokoa olevat repliikat yleisimmistä lajeista.

Dinoilta hotelliin hakemaan kassit ja kohti kaivoksistaan kuuluisaa Potosia, joka reilun kilometrin korkeammalla. Potosin virallinen korkeus on 4060 metriä merenpinnasta ja se alkaa tuntumaan jo omienkin korvien välissä, mutta loivin liikein ei ongelmaa. Terhi sen sijaan alkaa muuttua valkoiseksi ja hiljaiseksi… mutta kulkee jollakin tapaa.

Sucresta Potosiin on 150km ja 2+ tuntia. Linja-autojen vuorovälit sen verran harvoja, että päädyimme takseisin… 20€ per taksi 150km matkasta ei voi pitää kohtuuttomana ja siinäkin kolme euroa tippiä.

Kirsi, Sirkkis, Harri ja Heli kaikista suurimman dinon jalkojen välissä, jotka originaalia kokoa.

Sucren ja Potosin välistä maisemaa sieltä vihreämmästä päästä. Ville maisemakuvaamassa.

Potosia iltavalaistuksessa... kaupunki täynnä toinen toistaan upeampia rakennuksia Espanjalaisten jäljiltä, jotka perustivat Potosin 1537.

Päivä 9 | Santa Cruz - Sucre | Bolivia

12.12.2010

Aero Surin violetti, valko vihrein siivin Santa Cruzista Sucreen... ja yes. Uusi upea oksennuspussi tuli kokoelmiini... ;)

Sunnuntai aukeaa kuinka ollakaan lämpimänä. Hetken harkitsen, josko tänään myös aamulenkille mutta takajalat liian juntturassa eilisestä. Avaan päivän parilla Angry Bird -kentällisellä… yes, olen koukussa. Ville minkä teit… ;)

Puolilta päivin olemme kentällä ja lento Sucreen lähtee jota kuinkin ajallaan. Matka ei ole lentäen pitkä… 35min. Tietä pitkin on myös mahdollista tavoittaa Sucre, mutta silloin matka-aika on helposti 35 tuntia pitkin huonokuntoisia vuoristoteitä.

Ratti vasemmalla, mittaristo oikealla... Taxityyliä a la Bolivia... ja tämä ei ollut mitenkään ainut Sucressa tätä mallia.

Kirsi ja Seppo ovat juuri kesyttäneet leijonan Sucren keskusaukiolla.

Sucressa kiertokäynnille. Kaupunki on Bolivian, ellei koko Etelä-Amerikan kaunein laajalla ehjällä valkoisella keskustallaan. Suunistamme keskusaukion ja hautausmaan kautta Parque Bolivariin. Sucren hautausmaa oma lukunsa ja upein mitä olen nähnyt sarjassa katolliset hautausmaat… niitäkin on jokunen tullut bongattua… ;)

Bolivar -puistossa pitäisi olla uusi hieno vesivaloshow mutta vesisade tulee puolen tunnin odottelun jälkeen ensin ja suunnistamme paikalliseen 'Las Vegas' -showhun, joka parin tunnin vauhdikas show, joka ei yhtään häpeäisi Las Vegasin parravaloja. Periaatteessa esitys kansantansseja mutta sovitus lienee lasvegasista tai ainakin sieltä päin.

Korkeus tuntuu jonkun verran ja itse kukin ottaa loivia askeleita… Sucren virallinen korkeus merenpinnasta on 3790. Mutta jäämme kaikki henkiin.

Sucren kullttuurikohteita bongaamassa... ;)

Kappale Sucren 'kansantanssi' -esitys, joka käytännössä kansainväliset mittapuut täyttävä show.

Päivä 8 | Santa Cruz | Bolivia

11.10.2010

Terhi tutkimassa santacruzilaisen modernin taiteen kokoa ja laatua.

Turistina Santa Cruzissa, joka myös varakkain osa Bolivia ja jolla myös itsenäistymisajatuksia köyhän lännen suhteen. Viime vuodet ovat kuitenkin olleet rauhallisia. Plaza 24 Diecebre on kaukpungin ydin. Sen ympärillä museot, katedraali (mahtipontinen tietty), turistikaupat ja airispubit. Santa Cruzin keskusta voisi yhtä hyvin olla jonkun espanjalaisen kaupungin keskusta.

"vippaa mulle viitonen"

Teemme mitä kelpo turistin on tehtävä ja iltapäivällä Parque Zoologicoon, joa raamatun mukaan Etelä-Amerikan parhaita eläinpuistoja. Puisto kuitenkin vain jotakin surkuhupaisan ja säälittävän väliltä varsinkin kun pohjilla Iguacun ja Itaupun hulppeat esitykset… mutta Santa Cruzin versio antaa perspektiiviä.

Santa Cruzin Parque Zoologicon kotka

Illalla kultturipäivämme huipentuu teatteriin… eikä mihin tahansa teatteriin vaan Ihmemaa Oz esitykseen, joka ei jätä ketään kylmäksi… ;) … espanjaksi tietty tuo esitys, mutta suomalainen ymmärtää teatterista luonnostaan aika hyvin vaikka kieltä ei ymmätäisikään… :)

Ketkä kaksi eivät kuulu Ihmemaa Oz -näytelmän näyttelijöihin?

Hymy on herkässä kun pääsee poseeraamaan ihna oikean Oz -prinsessan kanssa... ;)

Kirsin ja Terhin rinkat? Niiden tavoittelu on päättynyt… Kirsi laittoi British Airwaysille viestiä, että josko nuo mahdollisesti kotiin saisi.

Päivä 7 | Asuncion - Santa Cruz | Paraquai - Bolivia

10.12.2010

Aamiainen, aamu-uinti ja City-tourille, joka alkaa kosteissa merkeissä. Taivas pukkaa vettä alas enemmän kuin laki määrää, mutta ei tuosta haittaa. Hiacessamme on vettä pitävä katto… ja taivaan tulva päättyy ensimmäisessä kohteessa, mistä jatkame jalkapatikassa.

Ryhmämme uimaseurasta Elina, Seppo ja Mikko aamu-uinnilla.

Paraquain vanha eduskuntatalo ja nykyinen presidentin virkahuoneisto.

Asuncionilla ei sinänsä ihmeitä tarjottavanaan, mutta oppaamme Markus on erinomainen lajissaan ja saamme erinomaisen katsauksen itse Asuncioniin kuin myös olevan päivän politiikkaan ja maan oloihin eilen ja nyt. Asuncionin kansallismuseo on liikuttava, mutta antoi paljon Markuksemme kanssa. Vanha parlamentti on hieno ja Taiwanilaisten lahjoittaman uusi on kiiltävine lasiseinineen hajuton ja mauton. Kulttuurikeskuksessa tulee aimo annos kaikkea muusikoista poliitikkoihin.

Siinä se on. Paraquain laivasto täydessä laajuudessaa. Bolivian laivasto on koossa ja määrässä jotakuinkin identtinen. Erikoiseksi laivastot tekee myös se, että Paraquain laivasto on jokilaivasto ja Bolivian on järvilaivasto.

Markus ei ole todennäköisesti muutamaan hetkeen opastanut ketään puhetulvan perusteella. Mutta tuo vain positiivistä, kun puhe harvinaisen selkeää. Kello tulee nopeasti iltapäivä kolme ja aika mennä pakkaamaan lentokenttää varten. Kentällä hetikohta neljän jälkeen. Lipuissamme lukee, että lento Bolivian Santa Cruziin lähtee 1800… kentällä selviää, että aikataulut eilen muuttuneet ja lento lähtee 2200. Eli pääsemme toteuttamaan uutta harrastustamme, lentokenttää neljäksi ekstaratunniksi… ;)

Terhi harjoittelemassa parlamentin puhemiehen virkaa... ;)

Asuncionin lentokenttä liikuttava sekin. Hienossa uudessa terminaalissa neljä lähtöporttia, kuusi matkamuistomyymälää, yksi taxfree ja yksi baari, joka laitetaan kiinni kello seitsemän. Seitsemän ja yhdeksän välillä olemme käytännöllisesti katsoen terminaalin ainoat matkustajat. Kone Boliviaan kuitenkin tulee ja Boliviaan tulemme paikallista aikaa kello 1100. Nuorennuimme jälleen tunnin. Taksit cityyn ja unimaahan.

Lentokenttä niin sanotusti hallussa... se on käytännössä siinä kaikki mitä on. Koneita terminaaliin mahtuu maksimissaan neljä.

Päivä 6 | Iguacu - Asuncion | Brasilia - Paraguai

9.12.2010

Sademetsä laulaa hotellin ikkunasta sisään aamu seitsemältä. Reilua tuntia myöhemmin olemme reippailemassa kohti Iguacun lintupuistoa, joka osoittauu parhaaksi lintupuistoksi, jossa olen koskaan käynyt… ja koko ryhmä taitaa tuntea samoin.

Parque das Aves... lintupuistoykköstä koko planeettamme mittakaavassa.

Erikoiseksi puiston tekevät isot häkit jossa kävellään kirjaimellisesti lintujen seassa. Symppikset monilukuiset keltanokkaiset tukaanit tekevät vaikutuksen… ja monet muut, joiden merkkiä emme tiedä.

Tällä kaverilla lintupuiston rockandrollein kampaus... ;)

Hulppean väriset Tukaanit olivat kirjaimelisesti käsin kosketeltavissa.

Takaisin hotelilla olemme 1020… taksit linja-autoasemalle tulevat 1030. Pikkubussi hakee linja-autoasemalta Parguain puolelta lähtevään isobussiin kello 1100. Ensimmäiseen kymmeneen kilometriin, jossa rajanylitys menee tunti ja rapiat. Varsinaiseen matkaan Cuidad del Estestä Asunsioniin menee viisi tuntia. 

Paraguain pääkaupunki Asuncion näyttää… Asuncionilta… inhimilliseltä sekametelisopalta, jossa jotakin paljon samaa kuin Hondurasin Tegusigalpassa. Molemmat taitavat olla Suomessa yhtä tunnettujakin.

Emme olleet tänään mitenkään ainoat teitä pitkin Paraguaihin menijät.

Kirsin ja Terhin rinkat eivät sitten koskaan tulleet Iguacun hotelliimme... eikä niitä kyllä näkynyt Asuncioninkaan hotellilla. Terhi on jo sitä mieltä, että ei omia vanhoja vaatteitaan haluakaan nähdä. Kirsi sen sijaan vielä vähän elättelee toivoa, että jos näkisi. Asuncionissa tytöt ennätivät viimein jotakin tuoretta kampetta ostamaan... ;)

Kirsi kuvaa Tukaania ja tukaani katsoo Kirsiä ... :)