Päivä 18 | Madrid - Helsinki | Espanja - Suomi

21.12.2010

Euroopassa jälleen. Tarkalleen ottaen Madridin uudehkossa 4 -terminaalissa, joka aika ykköstä koko planeetta maan mittakaavassa.

Heli ja Harri onnellisina lentokentällä... tosin koko matkan olen epäillyt, että molemmat ovat syntyneet aurinkoisena sunnuntaina kello kaksitoista... :]

Uskottava se on, että tulemme kotiin niin sanotusti heittämällä menoon verrattuna. Laskeudumme Madridiin ajallaan ja Finnair lähtee Madridista ajallaan, joka vähän etuajassa ja laskeudumme Helsinkiin puoli tuntia etuajassa! YesYes. Kuukausi sitten istuin Finnairin koneessa neljä tuntia Madridin kentällä, koska siihen tuli tietokonevika heti kun meidät ihmiset oli saatu sisään. Silloin ei yessittänyt… ;]
Sirkkis, Kirsi ja Terhi majoittuivat lähtöä edeltäneeksi yöksi kotiini Jäniksenlinnaan ja tulevat keräämään tavaroitaan ryhmämme hajaannuttua kohti joulua seutulassa… jokaisen matkatavaratkin tulivat. Myös Kirsin ja Terhin yhteinen rinkka. Lähtörinkoista Kirsin rinkka on palautunut Tikkakosken lentokentälle. Terhin rinkka on vielä matkoilla. Palaako se koskaan Suomeen? Sitä ette välttämättä saa koskaan tietää.  Tämä blogi sulkeutuu nyt ja jatkaa nettielämäänsä, niin kauan kuin Planeetta Maan verkossa sähköä riittää :]
Kiitos Elina, Heli, Kirsi, Terhi, Sirkkis, Harri, Mikko, Seppo ja Ville loisto matkasta. Tästä on hyvä mennä kohti joulua ja miettiä josko sitä taas joskus ulukomaille pääsisi.


'Voi vitsi, elämä suorastaan hymyilee'... tuumaa ressu Sirkkiksen mukissa.

Sirkkis ja matkalla melkein mukana ollut vaimoni Ritva Tikkurilan raikkaalla asemalla... eli Sirkka-Liisaa saattamassa Vaasan junalle.

Päivä 17 | San Pedro de Atacama - Madrid | Chile - Espanja

20.12.2010
Se soi… puhelin. Hotellin respan yöhenkilökunta soitattaa puhelintamme kello puoli viisi aamulla. Julmaa mutta totta. Viideltä olemme kaikki hotellin aulassa eväspussit kainalossa. Meille laitetaan mukaan pussieväät, joista Calaman lentokentän baarin pitäjä ei lainkaan ilahdu paria tuntia myöhemmin syödessämme niitä lentokentän baarissa… ainakin oletan, että monet lyhytväliset sanat ja heiluvat kädet tarkoittivat sitä, että 'menkää muualle syömään eväänne'… mutta mitä tehdä kun kukaan meistä ei ymmärtänyt sanaakaan espanjaa siinä kohtaa… ;)
Paluulennot alkavat lupaavammin kuin tulolennot. LanChile lähtee kohti Santiagoa aikataulun mukaan. Niin lähtee myös Iberia kohti Madridia… sopii kaikille. Finnairissa vielä mahdollisuus huomenna saada mutkia matkaan!? 

Yllä olemme lastautumassa Lan Chilen sisäiselle lennolle Santiagoon. Keskellä ei ryhmämme Samsonitet, vaan kappale taidetta Santiago de Chilen lentokentällä. Alla Andres Segovia, joka toi miedät Eurooppaan.

Selaan sähköpostejani Santiagossa Iberian lentoa odotellessa. Finnairilta on kaksi viestiä. Ensimmäisessä, Finnair toimitusjohtajan Mika Vehviläisen kuittauksella lähetetyssä viestissä minulle luvataan tulevassa entistä parempaa palvelua ja mukavampia lentoja tulevassa. Kiitos kiitos… ja se ei liene vaikeaa jos vertauskohtana lähtö tälle matkalle… kuusi extra uudelleen routtausta ja kolme ylimääräistä yötä edellisellä! Toisessa vietissä minua pyydetään tutustumaan Finnairin uuteen lookiin! Käyn tutustumassa… ja vaikea uskoa, että rakas Finnairimme on vakavissaan. Yhtiö on viilauttanut fonttejaan ja nyt uudet fontit pitää maalata joka lentokoneen kylkeen, painattaa joka lippuseen ja lappuseen, tehdä uudet vikapuvut jne. Pienellä netin kaivelulla oletushintakin selviää… 10 miljoonaa euroa! En epäile etteikö uusiutuminen olisi tärkeää yhtiölle kuin yhtiölle… 10 miljoonaa fonttien viilaukseen tuntuu kuitenkin isolta rahalta tilanteessa jossa yhtiön sisäinen tilanne on vereslihalla! Ja tilanteessa, jossa yhtiön luotettavuus on romahtanut omissa silmissäni viimeksi kuluneen vuoden aikana. Viilattuja fontteja paljon tärkeämpää ainakin minulle, aika usein lentävälle on se, että seuraavaa lentoa ostaessani voisin luottaa siihen, että Finnair lentää ja lentää jotakuinkin ajallaan. Mutta onneksi en ole Mika Vehviläinen Mika Vehviläisen paikalla… :) 

Päivä 16 | San Pedro de Atacama | Chile

19.12.2010

Aamun kulttuuriryhmämme; Sirkkis, Terhi, Seppo ja Kirsi San Pedro de Atacaman museossa perehtymässä 1950 -luvun kaivausten löytöihin.

Yes, San Pedro de Atacama on sangen idyllinen paikka kaupungiksi. Tämä katu mallia perus.

Aamiaiselta kulttuurikäynnille San Pedro de Atacaman museoon ja parturiin. Parturin jälkeen Ville löytyy keskuspuistosta pelaamassa Angry Birdiä (minua pahemmassa koukussa :) … Sirkkis, Terhi, ja Kirsi löytyvät shoppaamasta ja loput hotellimme uima-altaalta. Yes, San Pedro de Atacama on pieni ja helposti  kävellen hallittavissa.

Yläkuvassa Ville Moon Valleyn reunalla. Keskellä Sirkkis, Kirsi ja Terhi laskeutumassa Moon Valleyhyn. Alakuvassa Mikko katselemassa Moon Valleyn maisemia omalla tavallaan... … :]

Iltapäivän puolessa välissä retkelle. Kohteena paikallinen Dead Valley, joka ei juuri kolahda mutta retken pääkohde Moon Valley sitäkin enemmän. Teemme hulppeaan Moon Valleyhyn 8km vaelluksen toinen toistaan upeammissa maisemissa paikallisen Louizi Stagionin opastuksella.  Patikkaretkellä tuntee väilillä tuntee kuussa, välillä Jordanian Petrassa, välillä Grand Canyonissa ja taas kuussa. Moon Valley on mukavasti vain 15km San Pedro de Atacamasta, joten myös fillarilla helposti tavoitettavissa… ja maastopyöriä kaupungissa vuokraa moni. Suosittelen jos kuljet kulmilla… :]

Yläkuvassa Vesterisiä kahdessa polvessa kolemssa kerroksessa Moon Valleyn Petramaisilla poluilla. Keskellä ryhmä katselemassa auringon laskua ja kun nousua. Alakuvassa kuutamolaaksobussisme, josta avarat maisemat.

Hauska matkamme päättyy illalla Sirkkiksen, Kirsin  ja Terhin bongaamaan ravintolaan… ja hyvän sellaisen päivällä bongasivat. Yöstä ei ole tulossa mitenkään turhan pitkä. Peitto menee korville yhden maissa… herätys on 0430… kuljetuksemme Calaman lentokentälle lähtee kello 0500 … koitetaan herätä … :]

Päivä 15 | Andit - San Pedro de Atacama | Bolivia - Chile

18.12.2010

Taika-hotellimme siellä jossakin Adien päällä 4400 metrissä... lähin seuraava rakenus? Kaukana.

'Tie' altitplanolla on välillä satoja metrejä ja jopa kilometrejä leveä... pohjanmaan poika tuntee helposti olonsa kotoisaksi.

Jeepit käyvät kasilta… ja nokat ylöspäin. Kapuamme 5000 metriin ennen kuin Villen korkeusmittari alkaa näyttämään alaspäin. Kirsi joutui aamulla höräisemään hotellin happipullosta, eikä ollut suurin riemuitsija lisänoususta. Tosin meillä myös autossa happipullo jos tiukaksi menee. Ei mennyt… ;)

Ylhäällä maisemat kuin Pohjois-Islannissa… maa puhisee ja höyryää. Mutaa pulppuaa myös muutamasta reiästä. Puhisevan maan alueelta laskeudumme kilometrin alaspäin ja eteen tulee jeeppiturneemme toiseksi upein nähtävyys sitten toissapäiväisen Uyunin suola-aavikon… Laguna Colorado. Punainen laguuni… joka kirjaimellisesti punainen tai ainakin vaaleanpunainen. Hulppean kokoinen Laguna Colorado pitää sisällään myös hulppean määrän punaisia ja vaaleanpunaisia flamingoja. Eilen jo kävi mielessä, että montako flamingo-kuvaa sitä yksi mies tarvitsee, mutta tänään totean, että ei eilisissä vielä tarpeeksi… enkä näytä olevan siinä asiassa mitenkään ainoa… ;)

Meidän porukan jeeppi, jossa Sirkkis, Kirsi, Terhi, Seppo ja Peter. Heli, Elina, Ville, Harri ja Mikko olivat punaisen jeepin porukka. Yläkuvassa kuljettajamme Aldo, joka kärsi jonkin asteisesta pölyfobiasta. Pölyrätti oli tassussa, joka pysähdyksellä... ;)

Yläilmojen retkemme piste iin päälle on Laguna Verde. Vihreä järvi… kirkkaan vihreä järvi jonka väri tulee arseniikistä. Punaisen laguunan väri tulee levistä. Bolivia vaihtuu Chileksi vielä 4000 metrin korkeudessa, mutta hetikohta rajan jälkeen tie taittuu alas ja laskeudumme vajaa kaksi kilometriä puolessa tunnissa ja kohdalla San Pedro de Atacama, joka erittäin hauskan näköinen 5000 asukkaan kävellen hallittava kaupunki… ja myös kaupunki josta saisi sammuttaa valot ylihuomenna jos turistit loppuisivat huomenna. 

Yläkuvassa jeeppimme kuvaajat ja alakuvassa sen hetkinen kohde.... Laguna Colorado. Matka kuvien kappalemäärässä Sirkkis taitaa olla ylivoimainen ykkönen ja Heli yhtä selkeä kakkonen.

Yläkuvassa hyisen tuulen hytinää Bolivian ja Chilen raja-asemalla 4000 metrissä... alakuvassa illan lämpöä San Pedro de Atacamassa... itseasiassa ravintolasalissa oleva sänky jossa voi lepuutella ruokaa odotellessa... ;)

Päivä 14 | Salar de Uyuni - Los Andes | Bolivia

17.12.2010

Lähdössä Salar de Uyuni Taika hotellista, joka oli kokonaan suolasta rakenettu. Taustalla Vulcano Tunupa, joka nousee 5431 metriin suolajärven rannalla.

Huussinkin voi tehdä suolasta. Tämä suolatiilihuussi muinais-inkojen hautaluolan alla.

Suuria aavikoita, suuria flamingoparvia, suuria vuoria, suuria korkeuksia luomiskertomuksen maisemissa minkälaisia ne maisemat sitten ovatkaan… ja mediumeita korkeustauteja. Kirsi haukkoo happea ehkä kiivaimmin ja Harri hyvänä kakkosena. Illalla oma ruoto haukkoo myös vajavaisesti majoituttuamme 4400 metrin korkeuteen… eikä kenelläkään muullakaan tunnu olevan tarvetta iltalenkille.

Päivän majatalomme on upeassa paikassa… sijainniltaan top3'ssä paikoista missä olen koskaan yöpynyt. Joka suuntaan avautuu kumpuileva hiekkaerämaa kilometrien pituudelta ja joka suunnan takana pilkottaa Andien jylhiä huippuja.

Päivän mielenkiintoisimmat paikat olivat Andien kainaloissa olevat flamingojärvet. Niitä oli jonossa neljä kappaletta. Muinais-Inkojen hautaluola teki myös pikkuvaikutuksen. Yksi suola-aavikkokin oli tänään bongauslistalla. Salar de Chiguna, joka oli myös lounaspöytämme höyryä hönkivä Vulcano Ollague taustanaan.

Illalla korkeus tuntuu myös luissa ja ytimissä… lämpömittari on ulkona lähellä nollaa ja menee oppaiden mukaan yöllä sen alapuolelle.

Arvaa mikä puulaji? Esine on roskis mutta mistä tehty?

Tämä sitten? Vasemmassa reunassa Sirkkiksen itsestään leijuvat aurinkolasit, mutta kivet muinaista korallia 4000 metrin korkeudessa!

Päivän ensimmäinen ja päivän upein flamingojärvi. Alakuvassa taustalla vikunioita, jotka elävät andeilla villeinä ja joista saadaan maailman kalleinta lankaa.

Harri ja Heli lunchilla Salar de Chiguanalla Landcruserin takatuhdolla.

Se roskis? No se oli pylväskaktusta tietenkin... ;)

Päivä 13 | Uyuni - Salar de Uyuni | Bolivia

16.12.2010

Alla;  Matkalla junien hautausmaalle. Kirsi ja Sirkkis katsovat kameroidensa läpi onko uutta romurautaa tulossa.

Yllä; Ryhmämme suola-aavikon laidalla. Uyunissa myös suolan tuotantoa. Kuvan keot lapioidaan kuorma-autojen lavoille ja kuljetetaan järven rantaan jalostettavaksi suolapusseihin.

Jeepit tulevat hotellille kun niiden tulla piti, eli kello 10. Tavarat katoille ja menoksi. Ensimmäisenä kohteena junien hautausmaa Uyunin laidalla, jonne useampi juna ajettu vuosien saatossa ja jätetty niille sijoilleen ruostumaan… joku päivä kiinalaiset tulevat ja ostavat romuraudan?

Junien hautausmaalta suola-aavikolle joka 12000km2 kokoinen alue. Näyttää jäältä mutta kaikki mitä on valkoista on suolaa. Lounas meille tarjotaan keskellä suola-aavikko, jossa tuntuu, että olemme universumin ainoat elolliset jos ei huomioida silloin tälläin horisontissa kiitäviä toyotalandcruisereita. 

Alla; Ellu pitää ryhmää hallussaan. Ajatus ehkä kelpo, mutta toteutuksessa vielä säätövaraa... mutta ehkä sitä vielä isona oppii kuvaamaan... ;)

Yllä; Lounasmeditaatio ala  Terhi ja Kirsi.

Lounaalta parin kilometrin patikkaretki kuljettajiemme osoittamaan suntaan heidän korjatessa lounaan pois ja Isla de Pescadolle, kaktussaarelle, joka ainutlaatuinen pylväskaktuksien täyttämä saari. Korkeimmat kaktukset noin 10 metriä ja kun laskee iän yksinkertaisella kaavalla; 1m = n.100vuotta saadaan nopeasti selville kaktusten ikä ja kasvuvauhti. Kaktussaarella puolentoista tunnin patikkaretki, jonka aikana saamme ryhmäämme kolme rednekiä; Ville, Harri ja Mikko säästelivät aurinkorasvassa ja se näkyy hohtavan punaisina niskoina… :)

Alla; Heli ja Harri poseeraavat kaktussaaren maisemissa.

Yllä; Kirsi, Terhi, Sirkkis ja Seppo opettelevat lentämään... tässä lähtökiitoa.

Illaksi Taika-hotelliin (Tayka paikallisittain) suola-aavikon pohjoispäähän. Kassien ollessa huoneissa meille jää vielä sopivasti aikaa laama-retkeen. Hotellin ja rannan välisellä vihreällä vyöhykkeellä on satoja laamoja… ja taidamme saada itse kukin parhaat laamakuvat mitä olemme koskaan ottaneet.

Yllä yksi iltarannan monista kaunottarista. Alla laama-kuvausryhmämme. Vasemmalta; Mikko, Elina, Peter, Harri ja Heli... ;)

Päivä 12 | Potosi - Uyuni | Bolivia

15.12.2010

Linja-autossa on tunnelmaa. Eli tunnelmoimme tänään Potosista Uyuniin. Rento aamu ja Diana Toursin kyytiin asumattomille taipaleille. Kuussa en ole henkilökohtaisesti käynnyt, mutta maisemat voisivat hyvin olla kuusta. Kuumia, karuja vuoria. Kaktus siellä toinen täällä. Laama siellä toinen täällä… ja pieni 25 paikkainen avaruusaluksemme on täynnä lähdöstä maaliin.

Ensimmäinen taksillinen; Kirsi, Mikko, Seppo ja Elina perillä Diana Toursin toimiston edessä odottamassa pikavuoroa Uyuniin.

Kirsi ja Terhi ovat noin ok vuoristotaudin suhteen. Harrilla on pientä yläilmojen tutinaa mutta ei mitään vakavaa… ja tänään kuitenkin 500m alemmaksi… ;)

Uyuniin laskeudumme viiden korvilla. Kaupunki on 'one of the kind' koko planeetan mittapuussa. Pohjois-Amerikassa Dawson Cityssä on jotakin paljon samaa… samoin Guatemalan Livingstonessa.

Uyunissa heti majoituttuamme Tambo Aymaraan (joka erinomaisen oiva paikka lämmityksellä) ja kohti Rutaverdebolivian toimistoa, josta pitäisi löytyä meille kaksi jeeppiä huomiseksi ja löytyykin. Eli kaikki ok.

Uyunilaista katumuotia. Pillerihattu naisilla edelleen kova sana... ja miehillä lippalakki.

Päivä päättyy Uyunin Extream baariin, jonka slogan on 'not fo chikens'… ja kieltämättä ujon tytön korvia saattaa alkaa kuumoittamaan kun etee tulee grogimuki, joka on jotakin samaa kuin hieromasauva kahvalla. Sexy Llama, on pornoin coctail mitä itse olen koskaan juonut… ;)

Elinan paukun nimi on 'Chiken'. Käytännössä vodkaa maidolla tuttipullosta. Kanapäähine kuuluu kauppaan.

Sirkkis ja Kirsi rokkaamassa suolabaarissa. Lattia on suolaa, pöydät ovat suolaa ja stage on suolaa.

Uyunin Extream baarin lasivalikoimaan. Sain oman Sexy Llama -nimisen coctailin vasemmanpuoleisessa 'lasissa', josta voi juoda ainoastaan yhdestä paikkaa sotkematta itseään kovin pahoin.